maanantaina, helmikuuta 28

Yltäkylläisyydestä

Metron oranssilla seinällä roikkui kertaalleen haukattu ketsuppia valuva McDonaldsin juustohampurilainen. Tämä muistutti kulttuurimme yltäkylläisyydestä niin, että tuli henkinen oksennusrefleksi. Kaikki on niin runsasta. Mainokset loistavat seinillä luoden uusia haluja, mahdollisuuksia, kauneutta, ihan mitä vaan kunhan se on pakko-saada! Halut rytmittävät päivää- shoppaillaan ja kun jano yllättää, ostetaan latte machiattot ja kun on nälkä syödään pari hampparia, sitten kaiken sen uuvuttavan shoppailun jälkeen on palkittava itsensä hakemalla kaupasta illaksi vähän jäätelöä ja sipsiä että jaksaa istahtaa alttarin eteen -seuraa päivän kysymys, ja tarkoitus.. mitähän telkasta tulee..
    Osta nyt, päätä myöhemmin- lukee H&M:n seinällä. Onko tämä joku vitsi. Ihan kuin H&M:n seinä kuiskaisi pikkupirun tapaan: osta vaan, en kerro kellekään! Kun tajuat ettei sulla olekaan rahaa tai tarvetta tai päätös ei ole vaatteiden alkuperän kannalta eettinen, voithan aina palauttaa tuotteen ja saat rahat takaisin!
    Ristiriitaisena ihmisenä ostin sitten shortsit koska koin näin keskellä talvea olevani niiden tarpeessa. Lähdin kassalta kädessäni UNICEF:in kassi... jäi sitten kysymättä, että oliko se ironiaa..
    Halpuus on niin ihmeellinen koukku, että se saa melkeen kenet vaan tekemään mitä vaan. Ihmiset jotka ei ole ikinä ostaneet IKEA:sta huonekaluja koska ovat halunneet suosia esim. kotimaista kalustekauppaa nyt tekevät sinne päiväretkiä aamiaisineen koska se kannattaa! Aate kuuluu: jos joku on halpaa, se on oikein.
    Oikeastaan se ei ole enää valintaa, se on uudenlaista välttämättömyyttä. Tulevaisuuden erilaisissa kodeissa huonekalut ovat aivan samanlaisia. Taidamme elää yllättävän samanlaista elämää. On tosin toinen asia, tekevätkö samanlaiset tuotteet (ja tuotteistetut elämäntavat) todella samanlaisen elämän.
    Lapset seisoskelevat jädekiskalla, kassit täynnä Blibbo:n muovikrääsää laskevat viimeisiä pennosiaan- johonkin ne pitää vielä käyttää! saako tällä ison pyörremyrskyn vai jättifantasian? "Mulla ei ole yhtään rahaa hei oikeesti. Lainaa mulle nii mä maksan sulle huomenna takasin."
    Tuntuu, että olen niin täynnä. Mahani on täynnä, mieleni on täynnä. On hankala löytää omia ajatuksiani. Haluan liikaa.
En halua mitään.