Broilerituotannosta

Viikko sitten kävimme toimittajille järjestetyllä puffi-matkalla Kangasalalaisella broileritilalla, josta tuotteet menevät myyntiin Saarioisille. Ensimmäinen asia, joka menomatkalla särähti korvaani oli eläinlääkärin puhe. 
"Ulkoilu ja päivänvalo on broilerille vaarallista"
Ulkoilu otettiin keskusteluun tilan ahtauden sijasta ja sen huonoutta perusteltiin tautien leviämisellä. Asiaa pohdittiin lähinnä sen kautta, että broilerit olisivat ulkona pitkän aikaa. Vääriä (eläinjärjestöjen) uskomuksia peitottiin toisilla. Yltäkylläiseen reissuun kuului ilmainen aamiainen, lounas, juotavaa ja oheistuotteita.
      Lounaaksi ala carte- kokki valmisti herkullista lähi- sekä broileri-ruokaa. Broileria en sanoisi lähiruuaksi kun niiden isovanhemmat on tapana kuljettaa Skotlannista lentokoneella. Näin on tehty 50-luvulta asti. Rehun alkuperämaastakaan ei ole tarkkaa tietoa.

Kuinka monta broileria neliötä kohti tiloilla todellisuudessa on, jäi ensinnäkin hämäräksi. EU-direktiivi 42kg/neliömetri piti toteutua jo viime vuonna, mutta Suomi junnaa... "Aavistuksen enemmän" oli erään puhujan mukaan tiheyttä verrattuna direktiiviin, toisen puhujan mukaan alle.
      Suomessa broilerit tulevat halliin yhtä aikaa ja ne teurastetaan yhtä aikaa. Tämä on hygieenisempi ratkaisu ainakin sen vuoksi, että tilat ehditään siivota kunnolla. Monissa muissa Euroopan maissa hallista päätyvät teuraiksi broilerit vähitellen, mutta tämä tarkoittaa, että ne ovat myös harvemmin. Järjestäjistä suomalainen tapa oli tosin maailman paras..

Animalian mukaan suomalaisten broilerien yön pituus (kuinka kauaksi aikaa keinovalot sammutetaan) vaihtelee puolesta tunnista viiteen tuntiin. Peltolan tilanomistaja antoi lukemaksi 6-8 tuntia. Ketä tässä uskoisi.
      Broileriliiton puheenjohtajana toimiva eläinlääkäriasiantuntija vaikutti epäammattimaiselta. Katsomalta miltä eläin näyttää, tietää kuulemma parhaiten. Näkyykö stressi aina linnuissa? Jos ne eivät pääse tekemään lajilleen tyypillisiä asioita ? Miten niiden kuuluisi käyttäytyä?
Broilerit eivät pysty tunnistamaan muita parvessa jos niitä on yli 80 samassa tilassa. Niille ei tällöin pysty muodostumaan laumajärjestystä. Käytännössä ne ovat hukassa, sosiaalisesti stressaantuneita.
      Stressi pahentaa myös lintujen taipumuksia sairastua helposti erilaisiin sairauksiin. Jalostus on syynä siihen, että n. 17% broilereista on sydämen rytmihäiriö ja osa kuolee sydäntauteihin. Untuvakuolleisuus on myös yleistä.
Eläinsuojelujärjestöt puhuvat broilereiden "ikuisesta nälästä". Jos keinotekoinen päiväaika on broilereilla luonnottoman pitkä, syövät ne yli äyräiden. Jos se ei ole, on nälän oltava jalostuksen ansiota.. Tilanpitäjän mukaan broilerien ruokailu on täysin vapaata. Hänestä broilereiden nopea kasvu on nimenomaan Ross 308-lajikkeen ominaispiirre.
5 viikkoa on broilereilla aikaa syödä... Niiden painoja ja ruoka-aikoja tarkkaillaan laitteiden avulla.

Ikävyyksiä tapahtuu myös ennen teurastusta matkalla puimuriin. Linnut saattavat pelästyä putoamisen tunnetta ja levittävät vaistomaisesti siipensä. Ainakin yksi lintu laatikkoa kohden haavoittuu. Siivet menevät katki ja lintu menee mustelmille. Sellainen lintu ei kelpaa ruuaksi.
      Mitä tulee sairastuneeseen broileriin, se tapetaan välittömästi. Kuolleet broilerit poltetaan pihalla.
Sanoma "Broileriyksilön elämän arvo on vähäinen" (broileriliiton edustaja) käy pelottavan todeksi kun käy ilmi, että 52 000 broilerin tilaa pitää yksi ihminen, yhden palkatun työntekijän turvin. Tila on Suomessa keskimääräistä (40 000 broitsua) suurempi.

Kaksi ihmistä painaa nappia että 52 000 broileria saa ruokaa ja juomaa koneesta.

Mainittakoon, että untuvikon elämän arvo on sen 85 senttiä Siipikarja-lehden tilaston mukaan.

"Se, että kuluttaja katsoo kaupassa hintaa ja ottaa halvimman lihatuotteen, se on se mikä merkitsee." kuulin erään järjestäjän (elintarvikealalta) sanovan.

Ironisinta oli kun lounaalla eräs järjestäjistä otti puheeksi ihailunsa Ross 308 -lajiketta kohtaan. Se on parempi kuin toinen (kilpailijan käyttämä) lajike sen psyykkeen vuoksi. Broilerin psyyke on jollain tapaa rauhallisempi ja eheämpi, mutta sitten tässä hybridissä on myös niitä vähän kahjoja yksilöitä.
Yhdistää sitten samaan lauseeseen psyyke ja broilerihybridi.
Ihan kuin niitä kiinnostaisi broitsuyksilön psyyke.
    Puhumattakaan ihan kuin niillä olisi aavistustakaan minkälainen se voisi todellisuudessa olla, ja minkä vuoksi.

Rikkinäisistä laitteista

Ostat uuden laitteen, joka vuoden päästä onkin jo rikki. Korjauksessa sanotaan, että ei kantsi korjata, osta uusi. Öö no miksei? Se a) tulee kalliiksi (kannattaa samantien ostaa uus) b) varaosia ei oikein saa. (miksei?)
    TV1:ltä tullut Hehkulamppuhuijaus-dokkari valaisi minkälaisesta huijauksesta on kyse. Useiden yhtiöiden valmistamista laitteista tekemällä tehdään huonoja, jotta kuluttajilla olisi syy ostaa mahd. paljon uusia. Ehkä bisnes ja moraali on vaikeasti sovitettavissa yhteen, mutta mietityttää minkälaisia kykyjä tällaisessa aivopesussa valutetaan hukkaan...
    Insinöörit kehittelevät yhä monimutkaisempia laitteita kertakäyttötarkoituksiin. Dokkarissa kävi ilmi, että joku on ajat sitten keksinyt hehkulampun, joka on palanut jo 100 vuotta. Koska hehkulamppufirmat sopivat kartellista, koko keksintö on jäänyt pimentoon. Lamppujen tuli palaa vain 1000 tuntia, muuten firmalle tuli sakot. Onpas älykästä sitten nykyajankin insinöörien käyttää taitojaan sellaisten laitteiden kehittelyyn, joiden elinikä on ennaltamäärätty. Kestävyys on minimoitava, että talous voi kasvaa. Käytännössä keksitään keinoja lyhentämään akkujen käyttöikää ja asennetaan tulostimiin mikrosiruja, että se voi tulostaa vaan tietyn monta paperia kunnes hajoaa.
     "Se joka ajattelee, että rajaton kasvu ja rajallinen planeetta voidaan sovittaa yhteen on joko hullu tai ekonomisti."
     Kuinka hienoa kun kehitys kehittyy ja lentää roskiin, toisin sanoen Kiinaan samaan paikkaan mistä on tullutkin. Jos lopputulos ratkaisee, seuraukset, onko parempi olla ostamatta ollenkaan?
     Pitkänäköisyys on hankalaa. Ensinnäkin siitä syystä, että valinnanvaraa ei ole paljoa ainakaan teknologian kannalta. Applekaan ei ole kovin vihreä vaikka niin lupaa. Dokkarissa iPod- litiumakut kestivät 18 kuukautta eikä niitä voinut vaihtaa ollenkaan vaan oli pakko ostaa uusi. Ne oli tehty tarkoituksella kestämään sen verran.
     Toiseksi, kertakäyttökulttuuri on meissä varmasti syvemmällä kuin mainosten uhriudessa. On tarve UUTEEN. Ei enää haluta käytettyä, vanhaa, korjattua... Näh, tylsää. Mistä tällainen kyllästyminen johtuu? Ehkä se on jonkinlaista sitoutumispelkoa tavaroihin. Itse asiassa tieto siitä että uusi kännykkä ei kestä käytössä kovin kauaa, helpottaa jollain alitajuisella tavalla. Sitten voi taas ostaa uuden. Valinnat, jotka eivät ole millään tavalla lopullisia, antavat mahdollisuuden ja samalla syyn uuteen.
    Talouskasvu on yksi iso ruma hirviö.

Yltäkylläisyydestä

Metron oranssilla seinällä roikkui kertaalleen haukattu ketsuppia valuva McDonaldsin juustohampurilainen. Tämä muistutti kulttuurimme yltäkylläisyydestä niin, että tuli henkinen oksennusrefleksi. Kaikki on niin runsasta. Mainokset loistavat seinillä luoden uusia haluja, mahdollisuuksia, kauneutta, ihan mitä vaan kunhan se on pakko-saada! Halut rytmittävät päivää- shoppaillaan ja kun jano yllättää, ostetaan latte machiattot ja kun on nälkä syödään pari hampparia, sitten kaiken sen uuvuttavan shoppailun jälkeen on palkittava itsensä hakemalla kaupasta illaksi vähän jäätelöä ja sipsiä että jaksaa istahtaa alttarin eteen -seuraa päivän kysymys, ja tarkoitus.. mitähän telkasta tulee..
    Osta nyt, päätä myöhemmin- lukee H&M:n seinällä. Onko tämä joku vitsi. Ihan kuin H&M:n seinä kuiskaisi pikkupirun tapaan: osta vaan, en kerro kellekään! Kun tajuat ettei sulla olekaan rahaa tai tarvetta tai päätös ei ole vaatteiden alkuperän kannalta eettinen, voithan aina palauttaa tuotteen ja saat rahat takaisin!
    Ristiriitaisena ihmisenä ostin sitten shortsit koska koin näin keskellä talvea olevani niiden tarpeessa. Lähdin kassalta kädessäni UNICEF:in kassi... jäi sitten kysymättä, että oliko se ironiaa..
    Halpuus on niin ihmeellinen koukku, että se saa melkeen kenet vaan tekemään mitä vaan. Ihmiset jotka ei ole ikinä ostaneet IKEA:sta huonekaluja koska ovat halunneet suosia esim. kotimaista kalustekauppaa nyt tekevät sinne päiväretkiä aamiaisineen koska se kannattaa! Aate kuuluu: jos joku on halpaa, se on oikein.
    Oikeastaan se ei ole enää valintaa, se on uudenlaista välttämättömyyttä. Tulevaisuuden erilaisissa kodeissa huonekalut ovat aivan samanlaisia. Taidamme elää yllättävän samanlaista elämää. On tosin toinen asia, tekevätkö samanlaiset tuotteet (ja tuotteistetut elämäntavat) todella samanlaisen elämän.
    Lapset seisoskelevat jädekiskalla, kassit täynnä Blibbo:n muovikrääsää laskevat viimeisiä pennosiaan- johonkin ne pitää vielä käyttää! saako tällä ison pyörremyrskyn vai jättifantasian? "Mulla ei ole yhtään rahaa hei oikeesti. Lainaa mulle nii mä maksan sulle huomenna takasin."
    Tuntuu, että olen niin täynnä. Mahani on täynnä, mieleni on täynnä. On hankala löytää omia ajatuksiani. Haluan liikaa.
En halua mitään.