perjantaina, huhtikuuta 8

Yhteydestä

Toista romanttisesti silmiin katsominen on hassu juttu kun eihän siellä edes oikeen näy mitään. Niin kuin rakkaudestakin (sen syvemmästä olemuksesta) on vaikea puhua, rikkomatta sen taianomaisuutta, sama pätee mun mielestä silmiin katsomiseen.
Ehkä siinä itsessään on jotain pysäyttävää kun kaksi ihmistä takertuu toisiinsa katseellaan. Se on vuorovaikutusta, jossa sanoja ei tarvitse eikä haluakaan. Vai onko se vaan äärimmäistä itsetietoisuutta.
     Katson sen silmiin ja näen sieltä itseni katsomassa sen silmiin.

sunnuntaina, huhtikuuta 3

Broilerituotannosta

Viikko sitten kävimme toimittajille järjestetyllä puffi-matkalla Kangasalalaisella broileritilalla, josta tuotteet menevät myyntiin Saarioisille. Ensimmäinen asia, joka menomatkalla särähti korvaani oli eläinlääkärin puhe. 
"Ulkoilu ja päivänvalo on broilerille vaarallista"
Ulkoilu otettiin keskusteluun tilan ahtauden sijasta ja sen huonoutta perusteltiin tautien leviämisellä. Asiaa pohdittiin lähinnä sen kautta, että broilerit olisivat ulkona pitkän aikaa. Vääriä (eläinjärjestöjen) uskomuksia peitottiin toisilla. Yltäkylläiseen reissuun kuului ilmainen aamiainen, lounas, juotavaa ja oheistuotteita.
      Lounaaksi ala carte- kokki valmisti herkullista lähi- sekä broileri-ruokaa. Broileria en sanoisi lähiruuaksi kun niiden isovanhemmat on tapana kuljettaa Skotlannista lentokoneella. Näin on tehty 50-luvulta asti. Rehun alkuperämaastakaan ei ole tarkkaa tietoa.

Kuinka monta broileria neliötä kohti tiloilla todellisuudessa on, jäi ensinnäkin hämäräksi. EU-direktiivi 42kg/neliömetri piti toteutua jo viime vuonna, mutta Suomi junnaa... "Aavistuksen enemmän" oli erään puhujan mukaan tiheyttä verrattuna direktiiviin, toisen puhujan mukaan alle.
      Suomessa broilerit tulevat halliin yhtä aikaa ja ne teurastetaan yhtä aikaa. Tämä on hygieenisempi ratkaisu ainakin sen vuoksi, että tilat ehditään siivota kunnolla. Monissa muissa Euroopan maissa hallista päätyvät teuraiksi broilerit vähitellen, mutta tämä tarkoittaa, että ne ovat myös harvemmin. Järjestäjistä suomalainen tapa oli tosin maailman paras..

Animalian mukaan suomalaisten broilerien yön pituus (kuinka kauaksi aikaa keinovalot sammutetaan) vaihtelee puolesta tunnista viiteen tuntiin. Peltolan tilanomistaja antoi lukemaksi 6-8 tuntia. Ketä tässä uskoisi.
      Broileriliiton puheenjohtajana toimiva eläinlääkäriasiantuntija vaikutti epäammattimaiselta. Katsomalta miltä eläin näyttää, tietää kuulemma parhaiten. Näkyykö stressi aina linnuissa? Jos ne eivät pääse tekemään lajilleen tyypillisiä asioita ? Miten niiden kuuluisi käyttäytyä?
Broilerit eivät pysty tunnistamaan muita parvessa jos niitä on yli 80 samassa tilassa. Niille ei tällöin pysty muodostumaan laumajärjestystä. Käytännössä ne ovat hukassa, sosiaalisesti stressaantuneita.
      Stressi pahentaa myös lintujen taipumuksia sairastua helposti erilaisiin sairauksiin. Jalostus on syynä siihen, että n. 17% broilereista on sydämen rytmihäiriö ja osa kuolee sydäntauteihin. Untuvakuolleisuus on myös yleistä.
Eläinsuojelujärjestöt puhuvat broilereiden "ikuisesta nälästä". Jos keinotekoinen päiväaika on broilereilla luonnottoman pitkä, syövät ne yli äyräiden. Jos se ei ole, on nälän oltava jalostuksen ansiota.. Tilanpitäjän mukaan broilerien ruokailu on täysin vapaata. Hänestä broilereiden nopea kasvu on nimenomaan Ross 308-lajikkeen ominaispiirre.
5 viikkoa on broilereilla aikaa syödä... Niiden painoja ja ruoka-aikoja tarkkaillaan laitteiden avulla.

Ikävyyksiä tapahtuu myös ennen teurastusta matkalla puimuriin. Linnut saattavat pelästyä putoamisen tunnetta ja levittävät vaistomaisesti siipensä. Ainakin yksi lintu laatikkoa kohden haavoittuu. Siivet menevät katki ja lintu menee mustelmille. Sellainen lintu ei kelpaa ruuaksi.
      Mitä tulee sairastuneeseen broileriin, se tapetaan välittömästi. Kuolleet broilerit poltetaan pihalla.
Sanoma "Broileriyksilön elämän arvo on vähäinen" (broileriliiton edustaja) käy pelottavan todeksi kun käy ilmi, että 52 000 broilerin tilaa pitää yksi ihminen, yhden palkatun työntekijän turvin. Tila on Suomessa keskimääräistä (40 000 broitsua) suurempi.

Kaksi ihmistä painaa nappia että 52 000 broileria saa ruokaa ja juomaa koneesta.

Mainittakoon, että untuvikon elämän arvo on sen 85 senttiä Siipikarja-lehden tilaston mukaan.

"Se, että kuluttaja katsoo kaupassa hintaa ja ottaa halvimman lihatuotteen, se on se mikä merkitsee." kuulin erään järjestäjän (elintarvikealalta) sanovan.

Ironisinta oli kun lounaalla eräs järjestäjistä otti puheeksi ihailunsa Ross 308 -lajiketta kohtaan. Se on parempi kuin toinen (kilpailijan käyttämä) lajike sen psyykkeen vuoksi. Broilerin psyyke on jollain tapaa rauhallisempi ja eheämpi, mutta sitten tässä hybridissä on myös niitä vähän kahjoja yksilöitä.
Yhdistää sitten samaan lauseeseen psyyke ja broilerihybridi.
Ihan kuin niitä kiinnostaisi broitsuyksilön psyyke.
    Puhumattakaan ihan kuin niillä olisi aavistustakaan minkälainen se voisi todellisuudessa olla, ja minkä vuoksi.