Olen löytänyt uuden ilon, kirjoituskoneen. Se pitää kovaa meteliä ja kolisee, aivan kuin ajatukset olisivat niin painavia. On hankala pyyhkiä mitään pois ja se on vain hyvä. Tämä on minulle aivan uudenlainen tapa kirjoittaa. Nopea, mutta rehellinen. Ajatukset eivät ehdi mennä karkuun, mutta paperille ilmestyneistä sanoista on pidettävä myös kiinni. Ei saa antaa päivän painaa liikaa vaan on siirryttävä aamulla sängystä suoraan kirjoituskoneen ääreen
(Joskus toivoisin olevani jo eläkkeellä, että voisin vain Tehdä asioita...)
Illan elokuvana Lyhyt elokuva rakkaudesta, joka oli kaunis ja todellinen. Päähenkilöpoika katoaa elokuvasta lähes kokonaan kun hänen tarkkailunkohteensa ottaa hänen paikkansa. Nainen siirtyy sen kaukoputken taakse, josta häntä tarkkaillaan ja katsoo mitä sieltä näkyy. Tapahtuu jollain tapaa käsittämätön. Mitä näkee kun näkee oman elämänsä toisen silmin. Tätä yritän tavallaan kokoajan tehdä. Kuvaamalla, kirjoittamalla, meditoimalla. Käsittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti