Kävin kirjamessuilla ja löysin alelaarista vanhan pienen kirjan, joka oli vain vaivaisen 2 euron hintainen ja joka lähempää tarkasteltuani osoittautui aivan oivalliseksi löydöksi. Kirjan nimi on Pienuutta piilossa ja siinä on pastori Risto Nivarin kirjoittamia aforismeja ja runoja ihmisten pienuudesta, pikkumaisuudesta, pahuudesta, miten monella tavalla sitä voisi nimittää. Kannen yksinkertaistetussa kuvituksessa pieni etana on kiivennyt kummun päälle. Kai tämäkin yksi käsitys siitä miten omaa pienuuttansa voi paeta. Pyrkimällä korokkeelle, kaikkien nähtäville, esittämällä suurta. Aika inhimillistä. Toki pastorilla on taustansa vuoksi jumala osoittamassa ihmisten pienuutta maailmassa, mutta siitä ei tarvitse välittää. Pienuus on sympaattinen teema, kun kaikesta tehdään aina niin suurta.
"Koska pienuutta on pidettävä avuna silloin kun mennään sisälle ahtaasta portista, muuttuu pienuudentuntokin kerskaukseksi."
"Alemmuudentuntoinen pimeässä: Olenkohan nyt itseni mittainen?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti