Olen huomannut, että nukkuminen ei olekaan niin helppoa. Nukahtaminen on käynyt vaikeaksi. Eilen kävi niin että valvottuani aikani rupesin pakonomaisesti piirtämään musteella. Se oli aika huvittavaa oikeastaan. Hahmottelin rakkaani kasvoja, mutta en millään onnistunut saamaan näköistä. Sitten yritin uudestaan, ja uudestaan. Ja uudestaan. Etsintää. Hassua, koska samaan aikaan kuvaan kouluun kuvaparia siitä mikä suhde vallitsee omakuvan ja ulkopuolisen havainnon kanssa. Kuvaparissani on kuva juuri näistä kyseisistä kasvoista ja hänen maalaamastaan omakuvasta (joka ei sekään niin näköinen ole).
Kuka sinä olet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti