Läheisyydestä

Öisin olemme lähempänä toisiamme, sillä kaipuumme yhtyvät. Yksinäisyys yhdistää meitä ja
     erottaa meidät.

Olen miettinyt onko valheellista tuntea läheisyyttä sellaisen kanssa, joka ei tunne sisäistä maailmaani. En tiedä sisällyttäisinkö lauseeseen käsitteen "vielä" vai en.
Joillekin ihmisille fyysinen maailma on niin vahva.
Usein seassa on omia kuvitelmia, jotka osoittautuvat niiksi vasta myöhemmin.
Toinen ei ollutkaan mitä ajatteli, vaan omien toiveiden väliaikainen ruumiillistuma.
Minä tarvitsen verbaalista vastakaikua. Selkeyttä. Haluan oppia tuntemaan ihmiset kunnolla ja että minut halutaan oppia tuntemaan. Painotaan sanaa "halutaan". Kun perusasiat ovat kunnossa, sen jälkeen voidaan palata puheeseen läheisyydestä.
Ja jos se ei onnistukaan teoreettisella tasolla.
Mitä jää jäljelle. Jotakin, mille ei ehkä löydä sanoja, mutta joka usein ajan kuluessa vain hiipuu...